Jotta voimme käsitellä näitä muistissa olevia tietorakenteita joidenkin toimintojen suorittamiseksi, tarvitsemme joitain tietotyyppien muuttujia, kuten kokonaisluku, merkit, tupla ja niin edelleen.
Tämä artikkeli auttaa sinua vektorianalyysissä ja kertoo erilaisia alustusprosesseja vektoreissa (tietorakenne) C++:ssa.
Mikä on vektori C++-kielessä
C++:ssa meillä on erityinen vakiomallikirjasto, jossa on sisäänrakennetut vektoriluokan kontit. Vector on kollektiivinen tallennus muistiin, joka tallentaa elementit dynaamisesti saman tietotyypin rajoituksin.
Yksinkertainen vektorin ilmoitus C++:ssa
vektori_avainsana < tiedot - tyyppi > vektorin_nimi ( ) Vaikka vektorit ja taulukot ovat samanlaisia, vektorin koko voi vaihdella ajan myötä. Komponentit säilytetään vastaavilla muistialueilla. Tämän seurauksena vektorin koko riippuu käynnissä olevan sovelluksen vaatimuksista. On tarpeen lisätä otsikkotiedosto esiprosessoridirektiivillä as #sisällytä
C++:ssa meillä on erilaisia menetelmiä vektorin alustamiseen, keskustellaan niistä yksitellen:
Tapa 1: Käyttämällä täyttömenetelmää vektoriluokassa
#sisällytä#include
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( )
{
vektori < int > asia ( 10 ) ;
täyttää ( asia. alkaa ( ) , asia. loppu ( ) , 0 ) ;
varten ( int x : asia )
cout << x << ' ' ;
palata 0 ;
}
Tässä koodissa käytämme täyttömenetelmää ja luomme vektorin. Täyttömenetelmässä on kaksi objektia, yksi alkaa ja toinen on loppu, sitten välitämme arvon, joka on tulostettava.
Lähtö
Tapa 2: Push_back()-funktiolla arvojen työntäminen peräkkäin
#include#sisällytä
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( )
{
vektori < int > asia ;
asia. työnnä takaisin ( yksitoista ) ;
asia. työnnä takaisin ( 22 ) ;
asia. työnnä takaisin ( 30 ) ;
asia. työnnä takaisin ( 4 ) ;
cout << 'Kaikki elementit vektoreissa ovat... \n ' ;
varten ( int i = 0 ; i < asia. koko ( ) ; i ++ )
{
cout << asia [ i ] << ' ' ;
}
palata 0 ;
}
Tässä ohjelmassa alustamme tyhjän vektorin ja annamme push_back-metodille arvot 11,22,30 käyttämällä sitä uudestaan ja uudestaan ja 4 ja näytämme ne silmukalla.
Lähtö
Tapa 3: Alusta ja alusta vektori yhdessä vaiheessa
#include#sisällytä
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( ) {
vektori < int > asia { 6 , 22 , 70 , 4 , 9 , yksitoista } ;
varten ( int Kanssa : asia )
cout << Kanssa << ' ' ;
}
Yllä olevassa ohjelmaesimerkissä ohjelma alkaa pääfunktiolla, jossa alustetaan kokonaislukutyyppiset vektorit ja annetaan niille arvot samassa vaiheessa. Sitten näytämme arvot käyttämällä a for silmukkaa.
Lähtö
Tapa 4: Matriisin avulla
#include#sisällytä
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( )
{
vektori < int > asia { 4 , 9 , 10 , 66 , 8 , 7 } ;
varten ( int i : asia )
cout << i << ' ' ;
palata 0 ;
}
Tässä koodissa alustamme vektorin ilmoittamalla 6 elementin taulukon ja tulostamme ne sitten coutilla.
Lähtö
Tapa 5: Käyttämällä jo olemassa olevaa taulukkoa ja kopioimalla se
#include#sisällytä
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( )
{
int b [ ] = { 1 , 88 , 7 , 6 , Neljä viisi } ;
int the = koko ( b ) / koko ( b [ 0 ] ) ;
vektori < int > asia ( b , b + the ) ;
varten ( int numeroita : asia )
cout << numeroita << ' ' ;
palata 0 ;
}
Tässä ohjelmassa määritetään taulukko muotoon b, jolla on 5 arvoa ja lisätään se sitten vektoriin kahdella parametrilla; Taulukko on ensimmäinen, ja sen pituus on toinen.
Lähtö
Menetelmä 6: Käyttämällä konstruktorin ylikuormitusta vektorissa
#sisällytä#include
käyttäen nimiavaruutta std ;
int pää ( )
{
vektori < int > asia ( 10 , 9 ) ;
varten ( int x : asia )
cout << x << ' ' ;
palata 0 ;
}
Yllä olevassa esimerkissä käytimme konstruktorin ylikuormitettua vektoria, joka hyväksyy kaksi parametria: toinen on arvon toisto ja toinen on numero, jonka haluamme näyttää, joten tulos on seuraava.
Lähtö
Johtopäätös
Vektorit määritellään vakiomallikirjastossa (STL). Vektorin käyttämiseksi meidän on ensin sisällytettävä vektorin otsikko ohjelmaan. Tässä kirjoituksessa olemme nähneet erilaisia tapoja, joilla alustamme vektorit C++-kielellä. Kehittäjä voi valita minkä tahansa menetelmän tarpeen mukaan.